Kuukausi: tammikuu 2019

Taas menee paremmin ja on sellainen tyynempi kausi. Valitettavasti nämä paremmat ajat ovat viime vuosien ajan jääneet kovin lyhyiksi, mutta nautin kuitenkin täysin rinnoin. Elämäni on tasaista, rauhallista ja rutiinien täyttämää. Oikeastaan elämäni on tylsää, mutta olen kiitollinen tylsästä elämästäni. Käyn salilla, kirjoittelen, muutaman päivän viikosta olen päiväosastolla ja illat sekä viikonloput vietän tyttäreni kanssa. Tylsää, mutta onnellista. Ajoittain kärsin ahdistuksesta; olen muka huono äiti. Se ei ole totta. Se on vain minun ajatus ja olen oppinut ettei ajatukseni suinkaan ole tosia-asioita. Se on vain mieleni höpinää ja se hiljenee kun kiitän mieltäni moisesta ajatuksesta. Tämä on eräs tekniikka jonka löysin parhaillaan lukemastani kirjasta. Ajatukset ovat vain sanoja. Eipä muuta, jatkan lauantai-illan viettoa telkkarin äärellä 🙂

Kirjoittelen puhelimella, koska nyt ei ole mahdollisuutta käyttää konetta. Anteeksi siis kirjoitusvirheet.

Puhtaaksi ja raittiiksi tulemisen jälkeen elämä on ollut raskasta. Olen keväällä ollut kaksi vuotta puhtaana ja suurimman osan aikaa olen sairastanut psyykkisesti. Edellisen vuoden aikana olin sairaalassa kolme kertaa. Psykoottinen masenuus, mania ja masennus. Viime kesänä hoito venyi kuuden viikon mittaiseksi. Elämä on ollut vaikeampaa kuin koskaan käyttäessäni. Olen pohtinut tähän syytä. Aloitin päihteiden käytön nuorena juuri siksi että se helpotti pahaa oloa. Koukutuin myöhemmin amfetamiiniin koska se poisti sen kirotun tuskan. Ja nyt olen joutunut kohtaamaan sairauteni juuri sellaisena kuin se on, ilman mitään helpotusta. Ilman omia lääkkeitä ja aineita. Se on ollut raastavaa. Psykiatri sanoi sairauteni olevani vaikea oireinen ja vaikea hoitoinen. Sen olen todella joutunut kohtamaan ja tuntuu kuin olisin vasta sairastunut. Sairaudenkuvani on muuttunut enkä meinaa kestää sitä. Tässä hetkessä joudun opettelemaan sairauden hyväksymistä uudelleen.

Yksi asia on kuitenkin muuttunut parempaan suuntaan. Kun olen hyvävointinen, en kanna sitä suurta syyllisyyttä lapseeni liittyen. Oivalsin, että ajatus: ”olen huono äiti!” ei johda mihinkään. Olenkin alkanut enemmän kiinnittää huomiota siihen kuinka voin tehdä asiat paremmin. Ja ei se aina onnistu, mutta minä olen inhimillinen ja hyvä äiti juuri sellaisena kuin olen. Rukoilen kärsivällisyyttä ja vastauksena sain yhdestä elokuvasta ettei Jumala anna kärsivällisyyttä vaan tilaisuuksia olla kärsivällinen. Minä otin tästä kopin ja teen oman osuuteni käyttämällä tilasuudet hyväkseni.