Jaaha, kyllä on taas aika hurahtanut enkä edes muista milloin viimeksi panostin blogiin. Joulut ja uudet vuodet on juhlittu ja tietysti myös tyttäreni synttärit ja nyt mennään jo pitkällä tammikuuta. Anteeksi etten ole löytänyt aikaa kirjoittamiselle. Rehellisesti sanottuna; ei minulla mitään ihmeempiä aiheita ole ollutkaan mistä kirjoittaa. Tänään ajattelin kuitenkin päivitellä ajatuksia ja kuulumisia.
Noh, elämässäni on tapahtunu suuri muutos. Tai ei se ole vain yhtäkkiä tapahtunut, vaan olen tehnyt tietoisesti ratkaisun muuttaa elämäni suunnan. Tämä asia tulee ehkä jossain vaiheessa vaikuttamaan blogini sisältöön, mutta katsotaan milloin, miten ja kuinka paljon. Valitettavasti en voi tässä vaiheessa kertoa tarkemmin mikä tuo muutos on, mutta ehdottomasti positiivisesta sellaisesta on kyse. Uskon vakaasti että tämä tulee vaikuttamaan paljon niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin hyvinvointiini. Päätös on ollut vaikea, mutta pitkällä tähtäimellä oikea ratkaisu. Toivotaan, että pian pääsen kertomaan tarkemmin 🙂
Loppu- ja alkuvuoden vointini on vaihdellut paljon. Välillä on ollut todella raskasta, mutta olen pitänyt itseni liikkeessä ja taistellut pahaa oloani vastaan. Huomaan edelleen järjestäväni itselleni paljon tekemistä, jottei tarvitse niin paljon ajatella. Tavallaan pelkään että jos istun alas ja rauhoitun niin romahdan. Mutta tämä on vain vaihe. Tulee vielä parempi aika, kun jaksaa elämässä tämän kohdan yli. En nyt sanoisi, että olen masentunut. Ei, enemmänkin ahdistunut. Mutta joka tapauksessa se mikä toimii masennukseen, toimii myös nyt. Ei saa antaa periksi. Vaikka en haluaisi tehdä asioita, teen niitä silti. Mieli käskee hautautumaan peiton alle niin pitkäksi aikaa, että koittaa parempi päivä. Minä en kuitenkaan anna periksi. Minä teen kaikki ne asiat kuin hyvin voivanakin, koska jos jään sänkyyn makaamaan, en enää nouse.
Tässä kun pohdin vointiani, niin tuntuu että se on ollut jo lähemmäs vuoden hyvin vaihtelevaa. Kenties aina. Ajattelin, että olen blogi kirjoittamisen aikana edistynyt paljonkin itseni kanssa… mutta olenko sittenkään.. ehkä en niinkään mielialojen vaihteluissa, mutta kenties joissain asioissa olenkin.. täytyypä ihan lueskella noita vanhimpia tekstejä, sieltä ehkä saa oivalluksia muuttumisestani ihmisenä.. heiveröinen itsetuntoni on pyörinyt paljon mielessä, taidan kirjoittaa siitä seuraavalla kerralla 🙂