Uusivuosi on alkanut ja arki koittanut

Hei vaan taas lukijani ja ihanaa vuoden alkua kaikille. Itselleni loppu vuosi, vuoden vaihde ja alku vuosi on ollut kaiken kaikkiaan ihana. Stressaava, mutta ihana. Hetkeen keskittyminen ja asia kerrallaan toimiminen hermoilematta ei onnistunut ihan niin kuin olisin halunnut, mutta onneksi minulla on aikaa harjoitella. Juhlia ja järjestelyitä riitti loppu vuodelle ja välillä koristeltiin kakkua itku silmässä, ettei mistään muka tule mitään. Kuitenkin kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, myös pelkäämäni joulu. Jouluaattona olin kovin ahdistunut, ehkä peloistani johtuen, mutta mitään ikävää ei sattunut ja mistään ikävästä ei puhuttu. Uutenavuotena riitti taas syytä ilotulituksille, kun juhlimme tyttäremme syntymäpäivää. Loppiaisena saimme mieheni kanssa ”omaa-aikaa”, kun tyttö yökyläili mummin ja papan luona. Nyt on pyhät vietetty ja on ollut aika palata normaali arkeen.

Eilen se paluu arkeen sitten alkoi DKT-ryhmä tapaamisella. Ryhmään mennessä vointini oli jokseenkin huono. Olin väsynyt, ahdistunut ja dissosioin. Matkalla ryhmään käytiin jo paniikin puolella. Päässäni jumitin ajatuksessa, etten mene tapaamiseen. Ajattelin, että sieltähän voi olla 4 kertaa pois, ennen kuin lentää ryhmästä.  Minä kuitenkin työnsin väkivalloin jumiutuneen ajatuksen pois, otin Opamoxin ja marssin terapiaan. Olin paikalla hyvissä ajoin ennen alkua ja ehdin vielä muistuttaa itseäni, että olen luvannut panostaa tähän täysillä, vaikkei se aina tunnukkaan hyvältä! Niinpä minä kuuntelin, mahdollisuuksien mukaan keskittyneesti, koko 1 tunnin ja 45 minuuttia. Osallistuin myös keskusteluun, vaikka se, huonosta voinnista johtuen, tuntui pelottavalta. Menin myös pyytämään kannuun lisää maitoa, vaikka käteni tärisivät kuin haavan lehdet ja tiesin maidon läikkyvän lattioille. Olin ylpeä itsestäni, kun ohjaaja vain totesi, että: ”nyt sinun täytyy vain sietää käsiesi tärinä.” ja minä tyttö siedin.

Puhuimme eilen tunne mielestä, järki mielestä ja viisaasta mielestä. Kotitehtäväksi saimme taulukon johon kirjata joka päivä tilanteita joissa käyttää edellä mainittuja. Huomaan jo kahden päivän jälkeen että aikaisemmista DKT:sta on jotain jäänyt käteen, sillä monessa tilanteessa osaan jo automaattisesti ajatella viisaasti, en lähde liika tunteiden mukaan, mutten ryhdy myöskään pelkästään loogiseksi ja ”järkeväksi” kaikissa asioissa. Myönnän kyllä, että monissa tilanteissa tunne mieli voittaa järjen, mutta tarkoitan, että monissa arjen tilanteissa osaan toimia viisaasti, kuunnellen molempia puolia itsestäni.

On DKT:sta jäänyt paljon muutakin mieleen ja ”takaraivoon”, mutta kirjoittelen niistä silloin kun ne ovat ”ajankohtaisia” ja tulevat esille arjessa. Kirjoittelen myös DKT:sta ja tietenkin kaikenlaisesta kehityksestä ja oivalluksista mitä matkan varella sattuu tulemaan. Tässä nyt vuoden alkuun tällainen lyhyt postaus, kirjotelen taas.

Ps. On ollut huimaa nähdä kävijälaskurin lukua, joka on (minun mielestä) noussut hurjasti parissa kuukaudessa. Tiedostan toki, että siellä on varmasti myös ”vahingossa” sivulle eksyneitä, mutta olen kovin iloinen ihan vain muutamasta tai vaikka yhdestäkin lukijasta, joka palaa blogiini. Suuri kiitos siis kaikille lukijoille edellisen vuoden lopusta ja toivotaan, että osaan jatkossakin kirjoittaa niin, että sitä haluaa lukea 🙂 Ja minulle saa ehdottomasti antaa palautetta, arvostan niin ruusuja kuin risujakin 😀

Lupauksia uudelle vuodella ja vähän vanhallekkin

Ensi vuonna aloitan uudelleen varsinaisen DKT:n. Terapia kestää viisi kuukautta ja tällä kertaa ryhmän lisäksi terapiaan sisältyy yksilöterapeutti. Asetin/asetimme yksilöterapeutin kanssa terapian tavoitteeksi vahvistaa keinoja, joilla selviytyä sitten varsinaisen psykoterapian (traumaterapian) aiheuttamista vaikeista tunteista.
Kun kävin alunperin DKT:n (ehkä vuoden 2010 tai 2011 tienoilla), käytin samaan aikaan huumeita. En siis muista terapiasta juuri mitään, enkä siihen päihteiden käytön lomassa juurikaan panostanut. Siksikin on hyvä päästä mukaan uudelleen. Mutta, lupaukseni tulevalle vuodelle on siis panostaa terapiaan täysillä. Itseni, mutta myös perheeni takia.

Tänä syksynä olen antanut itselleni aikaa. Myös mieheni on antanut sitä minulle. Olen viettänyt ”omaa aikaa” salilla 2 – 4 kertaa viikossa. Lisäksi olen kirjoittanut paljon, blogia. Tämä ajan ottaminen ja liikuntaan sekä kirjoittamiseen keskittyminen on tehnyt minulle todella hyvää, enkä aio siitä luopua ensi vuonnakaan. Mutta, ensi vuonna aion opetella olemaan tässä hetkessä läsnä. Tähän saan varmasti apua DKT:sta. Dissosiaation takia se on minulle usein todella vaikeaa, mutta aion yrittää. Pyrin siihen, että silloin kun olen perheeni kanssa olen siinä ja silloin kun olen salilla, treenaan keskittäen ajatukseni siihen mitä teen. Ensi vuonna aion antaa enemmän aikaa ja ennen kaikkea läsnäoloa tyttärelleni! (tähän liittyy pieni itsekkyys, minua surettaa kun lapsestamme on tullut ihan isin tyttö 🙂 ) Aion siis panostaa yhteiseen aikaamme. Aion keskittyä myö arjen kiireiden lomassa näyttämään rakkaalle miehelleni, kuinka paljon häntä rakastan ja arvostan. Ensi vuoden tavoite on siis osoittaa perheelleni, että he ovat elämäni tärkein asia ja he tulevat aina ennen kaikkea muuta.

Vielä yksi lupaus. Se on tehty loppua lähenevälle vuodelle 2015. Olen viime aikoina ollut kovin stressantunut ja ahdistunut. Mieheni ehdotti, että jos vain rentoutuisin. Päätin pyrkiä siihen, että hoidan joulun järjestelyt rauhassa, asia kerrallaan. Siitä kun ei ole apua, että stressaan tänään miten ehdin ensi viikolla tekemään lohirullat ja mascarpone-kakun. Minua myös ahdistaa kovin tuleva aatto, niin kuin edellisessä tekstissäni jo mainitsin. Tässäkin asiassa aion yrittää sitä, mitä mieheni ehdotti. Mennään aaton viettoon avoimin mielin. On hyvinkin todennäköistä, että kaikki menee hyvin. Jos ei, pääsemme vaikka yöllä kotiin ja silloin tiedämme, että ensi joulun olemme kotona. Ei pidä asennoitua siihen, että aatto on tuhoon tuomittu, vaan toivoa, että tyttäremme ensimmäisestä joulusta tulee ilon ja onnen täyteinen.
Tähän viimeiseen lupaukseen liittyy myö se, että jätän blogini ”joululomalle”, käytän loppu vuoden aikani joulun ja tyttäreni syntymäpäiväjuhlien järjestelyihin.

Oikein rauhaisaa joulun aikaa teille lukijani ja paljon onnea sekä rakkautta vuodelle 2016. Palataan tammikuussa 😀