Tie eheäksi

On ollut aikamoinen syksy. Oikeastaan vaikea oireiluni alkoi jo loppu kesästä. Nyt siirryin psykiatrian poliklinikalta päiväyksikköön joka päiväiseen hoitoon. Sairaalaan en halua, koska tyttäreni joutuisi silloin perhekeskukseen ja se ei ole vaihtoehto kuin äärimmäisessä tilanteessa. Päiväosasto on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi. Olen siellä päivät kun tyttö on päiväkodissa. Illat saan sitten rauhassa olla lapseni kanssa, mikä on minulle tärkeää.

Kielsin pitkään oireeni ja sairauteni. Uskoin että kaikki on johtunut vain päihteistä ja nyt kun olen ollut pitkään puhtaana hallitsisin oireeni, jos niitä edes olisi. Sairas minä kuitenkin olen. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja rajatilapersoona on tämän hetken diagnostiikka. Elämä on tasapainoilua vanhemmuuden ja mielenterveysongelmien kanssa. Kaikista tärkeintä minulle on tällä hetkellä ja tulevina vuosina turvata tytölle tasapainoinen ja hyvä äiti. Millään muulla ei ole minulle merkitystä, joten haaveet työn teosta/opiskelusta saa jäädä. Minun on myönnettävä, että selviän tämän hetkisestä elämästä ihan hyvin, mutta mitään lisä stressiä siihen ei mahdu. Pää ei kestä stressiä.

Olen tehnyt näitä asioita pohtiessani oivalluksen.  Tie eheäksi ei tarkoittanutkaan parantumista. Se ei tarkoittanut onnelan löytämistä. Ei syvää helpotusta, eikä edes sitä eheäksi tuloa. Tai ehkä se tarkoitti kaikkia näitä sairauden hyväksymisellä. En parane, en ole kaiken aikaa onnellinen, enkä edes helpottunut. Ehjäksi en tule koskaan, sillä elämä keksii aina uusia säröjä sieluun, niin kuin sen kuuluukin. Minä luovutin eheäksi tulon suhteen. Sairauteni on tosi. Minun on hyväksyttävä sairauteni, psykoosit ja muut oireet. Tie eheäksi olikin matka särkyneen mielen hyväksymiseen.

2 kommenttia artikkeliin ”Tie eheäksi”

  1. Mukava kuulla, että samaistuit. Toivon kirjoituksistani olevan iloa samojen asioiden kanssa kamppaileville. Rauhaisaa joulun odotusta sinulle ja muille lukijoille <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *