Lyhyt pohdinta katkeruuden taake piiloutumisesta

Kuinka kauan olenkaan piiloutunut katkeruuteni taakse. Piiloutunut tehden vääriä ja tuhoisia valintoja elämässäni. Tuhoisia itselleni, mutta myös kaikille läheisilleni. Kaikille jotka minua rakastavat. Tekosyyni on ollut vaikea lapsuus, traumat ja kaltoinkohtelu. Olen tehnyt niin kuin on huvittanut, koska olen ”haavoittunut” sielu. ”Ei minulta voi enempää odottaa, kun lapsuuteni oli sellainen..” ”Ei ihme että olen tällainen, kun minua on vain satutettu ja hyväksikäytetty”.

Minä en voi elää loppu elämääni katkeruuteeni ripustautuen. Minun on otettava vastuu omasta elämästäni, omasta hyvinvoinnistani sekä onnellisuudestani. Ne valinnat joita teen, ei ole kenenkään toisen syytä. On totta että minua on kaltoinkohdeltu useammankin henkilön toimesta läpi elämäni, mutta ketäpä ei olisi!? Ei pidä laittaa pahaa kiertämään. Minä olen itse vastuussa omista teoistani, enkä voi syytellä kaltoinkohtelijoita. Enkä varsinkaan saa vahingoittaa läheisiäni ja rakkaitani, vain koska joku on joskus satuttanu minua. Vaikka satuttaja olisi joku rakkaistani.

Katkeruus, kosto ja itsesääli ovat kovin tuhoisia. Minä olen vihdoin herännyt, enkä enää aio takertua katkeruuteeni, hautoa kosto enkä vaipua itsesääliin. Minun on aika ottaa vastuu teoistani ja niiden seurauksista.