Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan

Mielessäni on viime aikoina pyörinyt sellainen asia kuin, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Sanontakin sanoo, että jokainen on oman onnensa seppä. Kovin usein kuulee ihmisten sanovan, että ”olen onneton koska kumppanini….”, ”olen onneton koska vanhempani…”, ” olen onneton koska ystäväni..”. Syitä on myös huono ja vähäpalkkainen työ, laskut ja ulosottomies. Kuitenkin ajattelisin, että jokainen voi tehdä elämästään juuri niin onnellisen kuin haluaa. Lähes kaikkiin näihin syihin voi vaikuttaa. Voi etsiä uuden työpaikan, ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka tekevät onnettomiksi tai hankkiutua todella vaikeista ihmissuhteista kokonaan eroon. Ja, jos ei pysty tekemään muutoksia elämäänsä, on asia myös asennekysymys. Jos asennoituu olemaan onneton, on sitä taatusti. Tietenkään en missään nimessä sano, että oman elämän onnelliseksi tekeminen olisi helppoa. Se voi vaatia kirpaisevia muutoksia ja toisaalta muutokset saattavat olla jostain luopumista ja näin ollen aiheuttaa myös surua.

En tietenkään pidä onnettomia ihmisiä ”huonoina”. Olen usein itsekin onneton ihminen. Niin kuin olen jo aiemmin maininnut, minä saan ajatuksillani itseni hyvinkin onnettomaksi. Tästä tämä onnellisuus/onnettomuus-kysymys nousikin mieleeni. Aloin ajatella kuinka usein itsekin syyttelen muita onnettomasta elämästäni. Vaikka kyse on kohdallani täysin omasta ajattelusta ja asenteesta.

Tässä onkin syytä kirjoittaa siitä, kuinka ONNELLINEN oikeasti olen. Minulla on rakastava, välittävä, ymmärtävinen ja ennen muuta samanhenkinen mies. Olemme menossa muutaman viikon päästä naimisiin. Olen kuntoutustuella, joten taloudellinen tilanteeni ei ole hyvä, mutta perus toimeentulo on turvattu ja saan olla kotona tyttäreni kanssa ja keskittyä rauhassa terapiaan, meillä on iso ja lähes tulkoon unelmien asunto ja mikä tärkeintä minulla on valloittavan ihana ja rakas tytär. Perhe, koti, ystävät, toimeentuloon riittävä talous…Siinä on minun onnellinen elämäni.

Ja kun taas vajoan ajatuksissani siihen, että olen niin sairas, minusta ei ole mihinkään, se ja tuo ihminen aiheuttaa ahdistusta jne. luen edellisen tekstin ja muistan, että minulla on kaikki mitä onneen tarvitaan. Ja mikäli onnettomuus iskee, muistan kääntää huomioni ensin tuomitseviin ja ahdistaviin ajatuksiin sekä asenteeseen.

Tällainen lyhyt pohdinta tähän väliin. Toivon, että niin minulla kuin sinullakin on joku syy olla onnellinen <3